Tämä kevät on ollut itselleni tosi kiireistä aikaa. Tai oikeastaan koko vuosi. Opiskeluihin ja niiden tehtävien tekoon ja erityisesti siihen stressaamiseen on mennyt paljon aikaa. Kerran kuukaudessa on ollut lähijakso. Kolmesta jäjellä olevasta viikonlopusta yksi menee yleensä härmässä, yksi tehtävien parissa ja yhtenä onkin sitten aina jotain muuta. Itse en vaan aina kykene työpäivän ja treenien jälkeen illalla näpyttämään koneella, ainakaan mitään järkevää tekstiä.. Toki pakon edessä sitä pystyy mihin vain deadlinien puskiessa päälle. Nostan kovasti hattua heille, jotka jaksavat tehdä tätä loputtomiin taikka että tässä olisi vielä lapset lisäksi. Itse jaksan sillä, kun tiedän että tämä on vain väliaikaista. Onneksi kaikki tekeminen on mielekästä, se auttaa myös. Toki ei nuo englannin kieliset artikkelit proteiineista kovin mielekästä lukemista ole.. Aihe joo, mutta kieli on ihan väärä! Meillä on ensi viikolla kevään viimeinen lähijakso ja viimeiset palautuspäivät tehväville kuun lopussa, joten helpotusta on tiedossa. Tämän kuun, kun jaksaa ahertaa niin sitten alkaa vähän niinkuin kesäloma Toki en tiedä vielä tulevista tehtävistä, mutta jos niitä ei tulisikkaan.. Noh sen näkee sitten ensi viikolla. Koulun ja päivätöiden ohella olen pikku hiljaa aloitellut personal trainer-hommia omalla toiminimellä. En kadu hetkeäkään, että lähdin opiskelemaan pt:ksi! On ollut niin mukavaa tehdä ruokavalioita sekä treeniohjelmia, puhumattakaan siitä, kun asiakkaiden tavoitteet lähenevät.
Ylimääräisiä sydämen tykytyksiä on tuonut myös pari ylimääräistä juttua, kun suunnitelmat ovatkin yhtäkkiä menneet pipariksi. Muutamat puhelut ja nyt kuitenkin nekin ovat hanskassa. Pidetään sormet ja varpaat ristissä, ettei muuttujia enää tule. Lisäksi perjantai aamuna meinasi iskeä paniikki, kun vaaka ei meinannut toimia aamupuuroa mittaessani. Ongelmat sen on kullakin Ei muutakun töiden jälkeen giganttiin uutta hakemaan. Josko tämä nyt toimisi kauemmin kuin vuoden.. Ei ole ainakaan nappulaa, mikä mennä rikki ja mätsää muuten keittiöön.
Eilen tuntui, että nyt se mun kesä on virallisesti alkanut. Mies lähti aamuyöstä pelireissulle, mikä on varma kesän merkki ja minä herätessäni aamulenkille. Rullikset jalkaan ja menoksi. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Toki en taida tavakseni aamulenkkejä vielä ottaa, kun ei ole pakko.. Tämäkin kerta tapahtui vain pakon edessä, kun piti saada pyörä asemalta kotiin. Aamulenkin jälkeen myös aivot olivat muuttuneet dieetti asentoon. Aamupuuroa tehdessäni laitoin sitten myös lusikan mikroon. Viime kesänä kumminkin vain lämmittelin pelkkiä kaurahiutaleita..
Kiirettä siis pitää vielä pari viikkoa. Ystävät rakkaat täällä siis hengissä ollaan ja porskutetaan, vaikka hiljaista tältä suunnalta on ollutkin. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Henna