Toiminnallista treeniä ja kevyttä viikkoa

Kävin vajaa pari viikkoa sitten tutustumassa Oulun toiminnalliseen saliin Voimalaan. Mieheni ja useampi kaverini käy siellä treenaamassa. He ovat kehuneet salia, joten pitihän se itsekin käydä testaamassa. Voimalan Sanna suunnitteli meille pikku "alkulämmittelyn", jossa alkuun oli 500m soutua. Sen jälkeen etuheilautus 10x 24kg ja kuula kyytiin ja kelkka liikkeelle. Kelkkaa työnnettiin neliön muotoinen rata, jonka yksi sivu oli 15m ja joka kulmassa tehtiin etuheilautukset. Tämä setti soutuineen toistettiin kolmesti ja joka kierroksella otettiin 4kg edellistä kevyempi kuula. Ja voin kertoa, että tuntui! On se pikkasen helpompaa tehdä jotain hauiskääntöä paikallaan pönöttäen. Jalat oli hapoilla heti ja tuntui, että sydän puskee rinnasta läpi. Mutta olihan se mukavaa! Ainakin näin jälkikäteen. :D

Halusin kokeilla erilaisia toiminnallisia harjoitteita, joita tavallisella kuntosalilla ei pysty tekemään. Voimalassa on myös tavalliset kyykkyhäkit, käsipainot ja penkit, mutta nämä jätin tällä erää sivuun. Kelkan työntö oli erityisesti mieleeni, joten lastattiin kelkkaan painoja ja eikun liikkeelle. Työnsin kelkan päästä päähän ja takaisin niin rivakasti, kun jaksoin. Paluu matkalla tahti vaan ei ollut enää kovin rivakka. :D Tein tämän kolmesti, joka kerralla enemmän painoja kelkkaan. Painomääriä en enää muista, mutta olisikohan viimeisellä kierroksella ollut 60kg. Ei siis paljon, mutta ihan tarpeeksi mulle. :D

Hieman erilainen paino

Kyytiläisen ilmeestä päätellen ei tainnut vauhti olla enää kovin huima :D

Kokeilin myös merkkari- eli merimieskävelyä. Tässä otetaan kehikko harteille ja kehikkoon ladataan joka kulmaan tasaisesti painoa. Kävely askeleet täytyy olla lyhyitä, jotta kehikko ei lähde heijaamaan. Vielä en osannut oikeen ottaa tarpeeksi hyvää asentoa. Asentoni oli hieman kumara. Tämän tein myös kolmesti joka kerralla painoa lisäten.

Merkkarikävelyä

Voimalassa on myös erikokoisia ja siten myös eri painoisia renkaita. "Heiteltiin" rengasta kaverin kanssa toisillemme. Vielä ei isointa rengasta kokeiltu ja tämä rengas nousi vielä suhteellisen kevyesti maasta. Tämän lisäksi vedin leukoja, joita yllätyksekseni sain viisi ja ihan suorilta käsiltä kaikki. :) Sitten jokaisen biksu beiben unelma laite, nimittäin reverse hyper! Kyseinen laite oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Alkupuraisun jälkeen voin todeta, että on paras laite ikinä! Tällä laitteella sain niin hyvän tuntuman pakaralle, ettei ikään. Olin myyty. Nyt vaan hakemusta vetämään, että omallekin salille saataisiin tämä laite.:D Tuntuma karkasi vielä hieman myös takareisille, mutta varmasti, kun laitteella tekee enemmän niin saa tuntuman pelkästään pakaralle.

Hiiop!

Reverse hyper

Tykästyin tosissani Voimalaan ja tulen varmasti käymään siellä treenaamassa toistekin. Oli mukava tehdä toiminnallisempaa treeniä ja saada sykkeet kunnolla ylös ja maitohapot jylläämään. On hyvä antaa lihaksille hieman erilaista ärsykettä välillä, niin menee tavallinen salitreenikin tämän jälkeen paremmin perille. :)

Hymy irtosi vielä työnnön jälkeenkin :)

Tällä viikolla onkin sitten ollut kevytviikko. Alkoi tuntumaan, että kroppa ei enää täysin palautunut treeneistä. Onneksi on valmentaja, joka on tarkkana. Itse olisin nimittäin jatkanut täyttä päätä eteenpäin ilman valmentajan kanssa käytyä keskustelua. Alkuviikon olin Rovaniemellä koulutuksessa. Tein yhden kiertoharjoittelun Santasportin cms-klubilla ja toisen loppuviikosta kotisalillani. Lisäksi olen käynyt hierotuttamassa sekä ylä- että alakropan. Oli yllätys, että lihakset eivät olleet kovin jumissa. Viimeksi olen käynyt dieetillä hieronnassa, joten pelkäsin paljon pahempaa. Tällä viikolla olen panostanut myös venyttelyyn. Nyt kevyenviikon jälkeen motivaatio ja uho on valtava! En malta odottaa, että pääsen huomenna salille korkkaamaan uuden ohjelmani. Valmentajani sanoi tehneensä tykkiohjelman, kun kerroin että nyt on kova motivaatio ja uho päällä. :D Tutustuin eilen ohjelmaani ja huh huh. Paikat on kipeänä pelkästä ajatuksesta.. Luvassa on  mm. kyykky pyramidia. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin, kun olen päässyt ohjelmaan kiinni.

            Se on kuulkaas kolme yötä jouluun! <3

Valmennusta takana kaksi vuotta sekä tulevaisuuden suunnitelmia

Niin vain on kaksi vuotta hurahtanut siitä, kun aloitin valmennuksen. Itseasiassa jo kuukauden ylikin. Miettii, miten monta kertaa tänä aikana on saanut salille lähteä ja ruokia punnita. Monta! Välillä, kun katsoo peiliin, tuntuu että onko tässä ajassa kauheasti edes saanut aikaan. Sitä sokeutuu omalle kunnolle niin dieetillä kuin myös offillakin. Tai kehityskaudella, miten sen nyt sitten haluaakaan ilmaista. :D Välillä on kriisi littanasta takapuolesta, välillä olemattomista olkapäistä jne. Tällä hetkellä mulla on kriisi mun keskivartalosta. Tuntuu, että se on kamalan paksu pitkula. Ei mitään kurvia missään.. Noo onneksi tässä ei olla ihan heti uudestaan lavalle menossa.

 Jatkan siis valmennusta Jaanan kanssa :)

Kaivoin huvin vuoksi ihan ensimmäiset kuntokuvat esille, jotka laitoin Jaanalle aloittaessani valmennuksen. Jos ei muuta ole tapahtunut, niin ainakin ryhti on parantunut. :D Ensimmäisenä tiivistyi selkä-jenkkiset. Muistan, miten järkytyin katsoessani ensimmäisen kerran takakuvaa.  Mitään järisyttäviä muutoskuvia ei minulla ole näyttää. Kävin tuolloin kuitenkin säännöllisesti salilla ja olen urheillut koko ikäni. Lihas tarttuu niin masentavan hitaasti ainakin tähän kroppaan. Tällä hetkellä painoa on reilu kolme kiloa vähemmän, joten ainakin siten hieman fitimpi kunto. :D

Marraskuu 2012

                                  

Tammikuu 2013

Ensimmäiset asentotreenit ikinä

Moni on kysellyt, että meinaanko kisata vielä joskus. Vastaus on tällä hetkellä, että kyllä ehdottomasti. Koska se sitten on, ei ole vielä täysin varmaa. Mutta aika varma asia on, että vuosi tulee olemaan 2016. Ensi vuonna on tiedossa kaikkea muuta ihanaa sekä on tuo personal trainer-koulutus, joka vie vapaa-ajastani suuren siivun. Kerran kuukaudessa käyn siis Rovaniemellä, ja tuliaisiksi sieltä saan aina parit tehtävät. Niitä sittten naputellaan viikonloppuisin ja iltaisin töiden ja treenien jälkeen.

Seuraavan kerran, kun lavalle astelen, aijon kiinnittää erityistä huomiota tiettyihin asioihin. Olen listannut itselleni asioita, mitä tiedän jo nyt tekeväni toisin tai missä on erityisesti parannettavaa.


                                           The lista

                             ¤ Lisää lihasta reisiin ja takapuoleen
                             ¤ Kapeampi vyötärö
                             ¤ Etuasento kokonaan uusiksi
                             ¤ Käännökset sulavimmiksi
                             ¤ 12cm korkkarit
                             ¤ Pientä viilausta hiusten väriin ja stailaukseen


Itselläni yläkroppa on suhteessa alakroppaa selkeästi vahvempi, joten lisää lihasta täytyy saada erityisesti jalkoihin ja takapuoleen. Tärkeintä on, että vartalo on sopusuhtainen kaikilta osin. Myöskään jalat eivät siis saa olla liian isot, jos ei omista esim. olkapäitä. Tahdon myös kapeamman vyötärön. Rakenteelle ei voi mitään tehdä, mutta lihaksilla oikeissa paikoissa voi huijata. Itselläni on suhteellisen vahvan näköinen keskivartalo, joka varmasti osaltaan juontaa aikaisemmasta harrastuksestani. Nykyään en tee ollenkaan kiertoja enkä sivutaivuksia. Jospa ne kyljet siitä hieman kapenesivat ja saisin lisää kurvia. :)

Etuasentoa muutin Tampereen ja Lahden välillä juurikin sen vuoksi, että saisin keskivartaloa kapeamman näköiseksi. No se onnistui kyllä, mutta uudessa etuasennossa ala- ja ylävartalon epäsuhtaisuus korostui. En siis ollut asentooni tyytyväinen, mutta parempi se kuitenkin oli kuin karsinnoissa. Vielä en tiedä millainen uusi etuasentoni tulee olemaan, vaikka ajatustyötä sen eteen olenkin jo hieman tehnyt. Se jää nähtäväksi. :)

Youtubeen on tullut videopätkiä Lahden kisoista. Näitä katsellessani huomasin heti, että käännösten täytyy olla paljon sulavampia. Tähän toki voin puollustella, että käännökset meni uusiksi vain viikkoa ennen Lahden kisoja, joten harjoitusta ei paljon ehtinyt tulemaan. Tässä tullaan taas siihen, että esiintymistä ei voi ikinä harjoitella liikaa. Vielä kun täräytän 3cm korkeammat korot niin on siinä taas tekemistä, että pysyy ensinnäkin pystyssä. :D Minulla on hieman lyhyemmät jalat suhteessa selkään, jonka vuoksi seuraaviin kisoihin opettelen kävelemään 12cm koroilla. Vielä en tiedä tulenko siinä onnistumaan, mutta yritys on ainakin kova!:D Korkeammat korkokengät tuovat myös enemmän ryhtiä pakaraa, jota en myöskään pane pahakseni.

Stailaukseen olin tyytyväinen, mutta hiukseni näyttivät kuvissa hieman liian harmailta. Pikkasen enemmän vaaleaa raitaa hiuksiin ja vähemmän kiharaa niin se on siinä. Harjoiteltavaa siis riittää niin kuntosalin kuin pose-treenienkin puolella, mutta täyttä höyryä mennään kohti uusia tavoitteita. Ja enää ei taida itselleni tavoitteeksi riittääkkään pelkkä sm-kisoihin pääsy... :)

Mitä tänne muuta? Töitä on painettu menemään, kun mikäkin. Välillä oon miettinyt, että miten sitä dieetillä ehtikään joka paikkaan. Tämän viikon alussa lisättiin taas hieman ruokaa sekä muutettiin treenejä. Treeneissä on nyt sama pohja, kuin tähänkin asti, mutta muutamat supersarjat tuli lisää. Näillä mennään nyt kaksi viikkoa.

Ihanaa joulun odotusta lukijat! :)

Lisää lihasta kiitos!

                       Terkuin Henna

Kuukausi kisoista

Alkaa olla aikalailla kuukausi Lahden kisoista sekä dieetin loppumisesta. Ensimmäisen viikon vedin suklaata ja muita herkkuja surutta. Sen lisäksi söin ruuaksi mm. kananmunakastiketta, kaalilaatikkoa ja perunoita. Eli siis kaikkea kotiruokaa, mitä en ollut koko vuotena syönyt. Jopa lihapiirakoita meni pari kappaletta, mitä en edes muista milloin olen niitä viimeksi syönyt. :D Ja voi juku kun oli hyvää! Dieetin jälkeen sitä osaa ihan eri tavalla arvostaa, kun kahviin saa laittaa maitoa tai sipaista leivälle voita. Ne on niitä elämän pieniä iloja. :)

Kroppa keräsi nestettä huolella, kuten arvata saattaa. Olinkin aika mielenkiintoisen näköinen rimppakinttuineni vatsan pullottaessa kuin raskaana olevalla.:D Huomasin ajattelavani, että nyt täytyy syödä vaikkei tekisi mieli, koska pian tämäkin loppuu. Piti useasti teroittaa itselle, että ei se dieetti tämän viikon jälkeen uudestaan ala. Ensimmäisellä viikolla mulla oli salikielto ja sainkin vaan tehdä pieniä palauttelevia kävelylenkkejä. Toisella viikolla palasin suurin piirtein normaaliin ruokavalioon ja hiilarit pidettiin alhaisena, jotta tasattaisiin hieman mennyttä viikkoa. Salilla kävin tekemässä pari kiertoharjoittelun tyyppistä koko kropan treeniä. Lisäksi pyrin vähentämään herkkujen syöntiä, mikä olikin yllättävän vaikeaa. Mihin se kuuluisa itsekuri oli kadonnut? Monena iltana kamppailin itsekseni mennäkkö herkkulaatikolle vai ei. Lisäksi huomasin, ettei enää riittänyt yksi suklaapala vaan suklaata meni kerrallaan isot kasat. Niin kyseessä onkin nälkävelka, josta voit lisää lukea täältä.

The herkkulaatikko

Kolmannella viikolla sain kokonaan uuden ruokavalion sekä treeniohjelman. Salilla käyn nyt neljästi viikossa. Mukana on ensimmäistä kertaa myös plyo-tyyppinen jalkatreeni, missä haetaan erilaista ärsykettä pakaralle ja jaloille. Tykkään tästä treenistä kovasti. Treeni sisältää paljon hyppyjä, syke nousee ja hiki virtaa. :) Viime viikolla sain myös enemmän ruokaa. Hiilihydraattien määrää nostetaan siis pikku hiljaa. Nälkä ei silti ole kadonnut minnekkään. Voisin syödä koko ajan ja vaikka kuinka paljon. Ja ne herkut, ne ovat mielessä päivittäin. Vaatii taas opettelua ja tottumista palata normaaliin off-ruokavalioon, missä herkkuja saa syödä, mutta ei kuitenkaan päivittäin. En enää yhtään ihmettele, miten joillain kisaajilla saattaa paino nousta yli kymmenen kiloa pienessä ajassa. Kroppa imee itseensä kaiken kuin sieni, mitä suusta alas nielaiset.

Painoa on tullut reilu viisi kiloa lisää kisapainosta. Ensimmäiset neljä kiloa tulivat samantien. Aluksi piti painiskella itsensä kanssa, kun näki kropan muuttuvan. Vatsalihakset katosivat ja olkapäät eivät olleetkaan enää niin erottuvat, vaikka kuinka teki vipunostoja. Salilla peilistä näkyi vain laiha lihakseton tyttö. Viime viikolla olkapäät ja muut lihakset kuitenkin taas tulivat näkyviin, eli ylimääräiset nesteet ovat lähteneet. Kroppa on muutenkin tasoittunut, eikä maha vie kaikkea huomiota. :D Nyt sitä vasta tajuaa, miten rasvattomassa kunnossa sitä oli ja olin kuitenkin kisakunnossa reilun kuukauden. Olen katsellut kuvia dieetin loppuvaiheista. Nyt vasta näen, miten laiha oikeasti olin. Se on kummallista, miten sitä sokeutuu dieetin varrella omaan kuntoonsa. Alla on kuva, minkä nähdessäni kauhistuin. Kuva on otettu elokouun puolessa välissä, josta vielä paino tippui reilun kilon. Kuva on vielä  otettu illalla, joten aamullaolin vielä surkeampi..

Painoa nyt saman verran kuin juhannuksen aikoihin, jolloin kuva otettu

Itseä kauhistuttaneet kuvat

Muutama ensimmäinen treeni salilla kisojen jälkeen oli aivan kamalaa. Tuntui kuin ei ikinä olisi liikuntaa harrastanutkaan. Myös kaverin luokse pyörällä polkiessani mietin, että sydän kohtausko tässä tulee. Hengästyi kovasti jo etanan vauhdistakin. Nyt kuitenkin treenit kulkevat jo hyvin ja saa vietyä lihakset loppuun asti. Voimatasot ovat kuitenkin vielä selkästi alhaiset. Itselläni voimatasot laskivat vasta viimeisen kuukauden aikana. Erityisesti jalkatreenissä saan ähkiä vielä pikku painoilla.

Parin viikon ajan kärsin myös kamalasta väsymyksestä. Väsymys oli ihan erilaista kuin mihin oli dieetillä tottunut. Nyt sai väkisin pitää silmiä auki töissä, vaikka oli nukkunut hyvät unet edellisenä yönä. Nyt tuntuu kuitenkin, että kroppa on palautunut tältäkin osin. Ehdin jo tuulettaa, etten sairastunut kisojen jälkeen, mikä on hyvin yleistä stressin lauetessa. No tuuletin liian aikaisin. Viime viikolla oli muutaman päivän flunssan ja lämmön kourissa kotosalla. Viikonloppuna pääsin kuitenkin taas treenin makuun.

Täällä siis kaikki hyvin. :) Treenit kulkee, ruoka maistuu (sopivasti) ja unta riittää. Fitness ei vie koko tyttöä mukanaan vaan vain osan. Näin sen pitääkin olla.:) Viikonloppuna oli tullut youtubeen videot nordic fitness expoista. Alla linkit omaan sarjaan.

https://www.youtube.com/watch?v=NwjUrgZHaWA
https://www.youtube.com/watch?v=wmOgUFFhsJg

Terveelliset herkkulätyt

Huomasin tänään, että maito on menossa vanhaksi ja aloin miettimään mitä siitä tekisi. Olen tosi huono heittämään yleensäkään mitään ruokaa pois. Muutenkin toimin periaatteella: jos näyttää ja tuoksuu hyvältä niin eikun ääntä kohden.

Mieleeni ei yhtäkkiä tullut muuta kuin lätyt, mihin maitoa voisin käyttää. Aluksi pohdin, että paistaisin ihan tavallisia vehnäjauho-lättyjä. Aloin kuitenkin googlettamaan josko löytyisi jokin terveellisempi vaihtoehto, joka kuitenkin sisältäisi maitoa. Löysin parikin hyvää reseptiä. Toinen oli tutumpi vaihtoehto, jossa käytettiin kaurahiutaleita ja toisessa riisiä. Itse en ole ainakaan ennen törmännyt riisi-vaihtoehtoon, joten päätin kokeilla sitä. Hetken ynnäillessäni aineita päässäni yhteen, huomasin aineiden määrän vastaavan suurinpiirtein ruokavalioni makroja, joten eikun tuumasta toimeen.

Alkuperäinen resepti on täältä. Muutin sitä kuitenkin hieman ja tein tämmöisellä:


                           50g riisiä (raakapainoltaan)
                           2 munaa
                           2 valkuaista
                           1 banaani
                           0,5 rkl mantelijauhoja
                           1,5dl maitoa
                             ripaus suolaa
                             kanelia
                             loraus vanilja-aromia

Valkuaiset suoraan purkista

Laitoin kaikki aineet kulhoon ja survoin sauvasekoittimella tasaiseksi taikinaksi. Vinkkinä, että puolen litran vetoinen astia ei riitä, vaan kannattaa valita hieman isompi. ;) Taikinasta tuli aika paksua, eli maitoa voisi ehkä laittaa enemmänkin. Paistoin lätyt tilkassa kylmäpuristettua rypsiöljyä. Taikinasta tuli neljä isoa lättyä.

Tarvitsin annokseeni vielä hiukan lisää proteiinia, joten vatkasin sähkövatkaimella yhden kananmunan valkuaisen vaahdoksi. Päälle muutama mansikka, kaloritonta kinuskikastiketta sekä hyppysellinen kardemummaa.

Olin yllättynyt lättyjen mausta. Ne olivat todella hyviä! Mielestäni ehkä jopa parempia kuin kaurahiutaleisiin tehdyt. Suosittelen kokeilemaan! :)

Namsk!

Nordic fitness expo

Tampereen karsintojen ja Lahden sm-kisojen välinen aika oli itselleni todella raskasta aikaa. Treenit olivat ylläpitäviä ja aerobisen määrä siten pienempi, mutta silti olin tosi poikki erityisesti henkisesti. Mieli halaji jo off-kaudelle ja ajatukset muutenkin alkoivat pyörimään enemmän kisojen jälkeisessä elämässä. Kesästä asti oli ajatukset ja tekeminen ollut täysin kisoissa. Nyt tiesi, ettei olisi enää kauaa dieetin loppuun. Aloin kaipaamaan pikku hiljaa jo muutakin sisältöä elämään kuin fitness. :D

Tällä kertaa lähdimme matkaan meidän autolla ja sain mukaani hovikuskin. :) Tiimikaveri Outi tuli miehensä kanssa Ouluun, jossa löimme kamat farmariin. Tämä ei ollutkaan mikään helppo homma. Lopulta saimme palapelin koottua ja matka alkoi. Matkan teko kesti vajaat 8 tuntia Lahteen. Jouduimme pysähdellä useasti jaloittelemaan, koska luiset takapuolemme eivät kestäneet istumista kovin kauaa putkeen. :D

Oma kisani oli vasta sunnuntaina, mutta perjantaina oli kaikkien sarjojen rekisteröityminen. Kerrankin sai rauhassa asettua hotelliin, koska ei tarvinnut vielä aloittaa värin laittoa yms. Totesimme valmentajan kanssa kunnon oleva nyt juuri oikea. Peukut pystyyn, jotta se pysyisikin sunnuntai iltaan saakka. Hyvää fiilistä kuitenkin varjosti pakara kipuni. Kipu tuntui kummankin puolen pakaran yläosissa. Kipu oli tullut perjantai illan aikana. En pystynyt istumaan, makaamaan selällä enkä kyljellä ja kumartaminen oli tuskaa. Kaikki paine joka kohdistui pakaraan voimisti kipua. Pahimmillaan kipu säteili alas jalkaterään asti. Aloin tietenkin panikoimaan, että mikä välilevyn pullistuma tässä on tullut pitkästä istumisesta selkä pyöreänä autossa. Yritin tehdä omaa diagnoosiani vaivasta, mutta en oikein tiennyt mitä kipu voisi olla. Jyväskylän karsintoja ennen minulla oli alaselkä kipuja johuten munuaisista, mikä helpottui, kun sain vettä ja suolaa. Tämä kipu oli kuitenkin erilaista. Onneksi aina voi seistä tai maata vatsallaan. ;)

Outin kanssa rekisteröitymässä

Lauantaina kävimme tekemässä viimeisen salitreenin. Pumppailimme kaikki lihasryhmät kevyesti läpi. Tuntui helpottavalta pumppailla pakaraa, mutta ei vienyt itse pakara kipua minnekkään. Iltapäivän kohteemme oli expot. Messuilla oli hulinaa ja meininkiä. Reilun tunnin jälkeen olimme Outin kanssa aivan puhki, joten äkkiä taksilla hotellille lepäämään. :D Messuilta tarttui mukaan treenipöksyt sekä proteiinia. Olin positiivisesti yllättynyt, miten hyviä messu-tarjouksia yrityksillä oli. Viime vuoteen verratuna huima parannus. :) Illalla alkoikin taas väri-puuhat, jonka onnekseni Jaana-valmentajani ehti levittää.

Salilla pumppailua

Aamulla kello herätti vähän jälkeen kuuden ja sain mennä suoraan valmentajani huoneeseen. Jes! Kerrankin olin onnistunut olemaan tahrimatta väriä yön aikana. Toinen kerros väriä pintaan ja se oli siinä. Sain vielä käydä aamupalalla syömässä hieman puuroa ja ottamassa vesi-huikan. Kunto oli juuri sopiva, eikä tarvinnut enää päivän aikana ennen kisaa syödä/juoda. Saisin eniten toivomani littanan aamumahan kisaan! Tästä tulisi hyvä päivä. :)

Tällä kertaa väkersimme hiuksemme Outin kanssa kahdestaan. Meikistämme vastasi itsekin viime vuonna sarjassani kisannut Vilma Junk. Voin suositella Vilmaa. Siinä ei kauaa nokka tuhissut meikin kanssa ja jälki oli täydellinen. :) Messukeskukseen lähdimme yhden jälkeen, koska klo 14 saimme mennä takatiloihin. Kävimme ottamssa parit kuvat tuttujen kanssa messujen puolella sekä poseerasimme bikini pro Michelle Lewinin kanssa. Siinä on muuten upea pakkaus.

Valmistautumista

Bikini pro Michelle Lewin

Lavan takana alkoi jo tutuksi tullut hermostuneisuus ja edes takaisin pyöriminen. Huomasi, että myös takatiloihin oli panostettu karsintoja enemmän. Siellä oli pieni näyttö, josta tuli suoraa kuvaa lavalta. Näin myös valmentajamme pystyi olemaan kanssamme takana ja pystyi kuitenkin näkemään kisamme. Oma sarjani taisi olla ainut, missä oli eliminaatiokierros, koska osallistujia oli 21. Siinä jonossa seisoessani katsoin kilpakumppaneitani ja totesin, että tässä ei todellakaan tiedä miten käy. Niin hyvässä kunnossa näytti kaikki olevan. Olin salaisesti asettanut itselleni tavoitteeksi päästä eliminaatiosta jatkoon eli 15 parhaan joukkoon. Nyt kuitenkin pelko hiipi mieleeni. Kierros meni kuitenkin hyvin ja sain jäädä jännäämään tuloksia.

Kohta lavalle!

Huoltajamme Iina tuli kertomaan, että nimeäni ei oltu vedetty yli eli olin jatkossa! Voi sitä onnen määrää! Teki mieli kiljua ja hyppiä tasajalkaa! Mallailin asentoja ja jännäsin tiimikaverin puolesta. Eipä kauaakaan, kun oli jälleen oman sarjani vuoro kiivetä lavalle. Nyt ei ollut jännityksestä tietoakaan. Tiesin, että tämä oli tälle kertaa viimeinen vertailu ja otin siitä kaiken ilon irti. Ensimmäinen vertailu oli ja meni ja en ollut uskoa korviani, kun numeroni kuulutettiin toiseen vertailuun. Minä olisin ehkä 10 parhaan joukossa! Vertailun jälkeen line upissa vasta kunnolla tajusin tilanteen, kun näin ketä kaikkia kovia nimiä ja jo kauan kisanneita oli kolmannessa vertailussa. Lavalta tullessani onnen kyyneleet tulisi silmiini. Olin niin onnessani toiseen vertailuun pääsemisestä ja taisi ne olla myös helpotuksen kyyneleitä. Tiesin, että kisat olivat siinä ja raskas dieetti ohi.

Alkukilpailuun pääsy ikuistettu

Kiireiselle naiselle selvitymispakkaus

Kilpailun jälkeen oli helppo hymyillä :)

Kotimatka sujui leppoisasti napostellen vuoron perään suolaista ja  makeaa. Lainatakseni erästä, tuntui hyvältä olla normaalien ihmisten seurassa. Tiesi, että pääsisi nauttimaan tavallisista asioita ja saisi elää normaalia elämää. Ei sillä, olin tykännyt hirmuisesti dieetistä ja kisaamisesta, mutta ei kaikkea loputtomiin. ;) Lopulliset tulokset tulivat vasta seuraavalla viikolla, milloin sain tietää sijoitukseni olevan kahdeksas. Teki mieli kiljua ja hyppiä tasajalkaa sijoituksen selvittyä. :D  Olen enemmän kuin tyytyväinen debuttiini. Toki tiedäm jo paljon parannettavia asioita, mutta tästä on hyvää jatkaa! :)

Tampereen karsinnat

Jyväskylän jälkeen oli heti seuraavana viikonloppuna karsinnat Tampereella, jonne jatkoin tottakai. Olinhan jäänyt Jyväskylässä vain yhden sijan päähän sm-paikasta. Analysoimme valmentajan kanssa kunnon, stailauksen ja esiintymisen. Kunto oli Jyväskylässä ollut bikiniin liian kireä. Vatsalihakset erottuivat liian selkeästi ja esim. rintalihasten säikeet erottuivat. Myös stailaukseen tehtiin pieniä muutoksia, tukkaa enemmän koholle, eri punahuuliin ja avot. ;) Itse esiintyminen oli mennyt hyvin, mutta sain tuomarilta vinkkiä, että taka-asennossa jalat ristissä voisi toimia paremmin. Näillä eväillä kohti Tamperetta! :)

Saavuimme Tampereelle perjantai iltana. Edessä oli kilpailuun reikisteröityminen, värjäys-operaatio ja valmentaja tietysti tsekkasi kunnon. Olin tankkaillut hiilaria koko viikon, joten paino oli nyt pari kiloa enemmän. Vatsapalikat olivat piilossa, kuten pitikin. Mieli oli jälleen rauhallinen sillä tiesin mitä oli edessä. Toki pieni paine takaraivossa kolkutti. Täältä oli päästävä jatkoon, nimittäin kolmansiin karsintoihin Lappeenrantaan en enää lähtisi. Otin itselleni myös pienet paineet Jyväskylän hyvästä sijoituksesta. Täällä olisi samojen kilpakumppaneiden lisäksi vain yksi uusi kilpailija.

Brunaa pintaan

Aamulla kellon soidessa salamana ylös ja tsekkaus. Olin hikoillut yön aikana, minkä vuoksi rintamukseen oli tullut läikkiä ja myös muualta piti vielä paikkailla väriä. Käytimme värinä jan tanaa, johon ei kestä tulla pisaraakaan vetta yms, koska se vie heti värin siltä kohdalta pois. Kunto näytti hyvältä, mutta vielä sain mennä hotellin aamupalalle ja tankata riisiä pitkin päivää. Kilpailu olisi jälleen vasta illalla, joten syödä piti, jotta kunto ei kiristyisi liikaa iltaan mennessä. Aamupalan jälkeen meillä oli aikaa makoilla Outin kanssa sängyllä ja odotella iltapäivää. Meillä oli sama meikkaaja-kampaaja kuin Jyväskylässä, mikä helpotti omaa stressiä. Niin vain aika kului äkkiä laittautuessa ja taas tuli kiire kisapaikalle!

Aamupäivän ajanvietettä

Meikki ja hiukset ala Henna Peltokangas

Meikki ja hiukset ready

Takatiloissa öljyt pintaan, bikinien liimaus ja kohta oltiinkin taas lavalla. Nyt pystyin nauttimaan paljon enemmän lavalla olosta heti alussa. Alkukilpailu meni hyvin. Pääsin ensimmäiseen vertailuun ja olin kuin olinkin finaalissa. Siinä vaiheessa ei Lahteen pääsyä juhlittu vaan aloin panikoimaan elämäni ensimmäistä t-kävelyä. T-kävelyssä tehdään t:n muotoinen kävely, missä kummassakin päässä sekä keskellä tehdään vapaa valintaiset asennot. Sain tehdä kävelyni ensimmäisenä. Kävellessä tuntui, että jalat menivät miten sattuu. Mietiin vaan, että mitenkähän tämä nyt oikeen menee. Onneksi olin opetellut kävelyni hyvin, sillä kroppani vain teki asennot yms juuri niinkuin olin harjoitellut, aivojen lyödessä tyhjää. :D Jokaisen kuuden finalistin tehtyä kävelynsä meitä vielä vertailtiin yhdessä. Vertailussa minut siirrettiin keskelle, mistä ehdin jo jännätä olisinko kärki kahinoissa mukana.. Palkintojen jaossa nimeni sanottiin toisena, joten olin viides. Ensimmäisenä tuli pettymys mieleen Jyväskylän sijotuksen sekä vertailun perusteella. Pian pettymys kuitenkin vaihtui iloksi. Alkuperäinen tavoitteeni oli saavutettu ja pääsin karsinnoista sm-kisoihin! :) Tuntui kuin suuri kivi olisi tippunut harteilta. Illalla kävimme syömässä mahan täyteen herkkuja ja poksautettiin Outin kanssa skumpatkin siinä matkalla. :)

Backstagella

Jatkossaaaaa!!!! :)

Hotellin aamupala kisojen jälkeen, mm.mustaamakkaraa :P

Tässä vielä bodylehden ja mike sirenin kuvia lavalta:

To be continue...

Ensimmäiset kisat kisattu!

Nyt ois ensimmäiset kisat kisailtu. Hui! Olihan se kokemus! Mistähän sitä lähtisi liikkeelle.. Aloitetaan ensimmäisistä karsinnoista eli Jyväskylästä.

Olin lomalla Jyväskylän kisojen viimeistely viikon töistä ja hyvä niin. Viikko oli täynnä hommaa. Maanantaina kävin treenaamassa asentoja ja kävelyä, kampaajalla värjättiin tukkaa ja sain hiusklipsit. Tiistaina tankkausruokien valmistusta ja pakkausta. Keskiviikkona lähdinkin Kemiin laittamaan ripset ja hampaani valkaistiin ystäväni kanssa kotikonstein. Öhöm.. Tämä valkaisu projekti ei sitten mennytkään ihan  niinkuin strömsössä. Muotti suli jostain syystä ihan liikaa ja muistutti enemmänkin pikku lapsen hampaiden kokoa. Mutta hampaat valkaistui ja se kai se tärkeintä. Saatiin ehkä dieetin parhaimmat naurut. :D Jäïn Kemiin myös yöksi, sillä torstaina oli lähtö Rovaniemelle. Mukavasti kisaviikolla alkoivat myös fitness-valmentaja opintoni Santa Sportissa. Koulutusta olisi ollut lauantaihin asti, mutta kävin vain päiväseltään torstaina valmentajani kyytissä info-tilaisuudessa. Kävin vetäisemässä opistolla myös viimeiset hermo-kävelyt ja poset. Itse infotilaisuus meni vähän ohi. Olin sellaisissakin hiilaritankkaus huuruissa koko päivän. Puhe oli hidasta möngerrystä ja uni meinasi tulla väkisinkin silmään. Kävin valmentajallani kuntotsekissä keskiviikkona ja olin koko torstain hänen kanssaan, mikä oli tosi hyvä homma. Pystyimme seuraamaan kuntoa useasti ja enemmänhän sitä piti syödä. Ruokaa lisättiin, jotta en  jäisi liian kireäksi. Söin riisiä ja pastaa kattila tolkulla. En millään tajunnut, minne se ruoka upposi. Maha oli ja pysyi littanana. Valmentaja vain naureskeli, että ei sitä tietämätön tajua. En tajunnut en! :D Niin sinne tyhjiin lihaksiin ne taisi mennä. ;)

Tankkauspäivien ruokien kokkailua

Kemiin menossa, pastaa pussista, namsk :D

Perjantaina olikin aika lähteä kohti Jyväskylää. Aamusta kävin tekemässä kotisalillani viimeisen pumppailu treenin. Voi sitä tunnetta! Olin niin innoissani ja odottavaisin mielin. Tätä varten oltiin painettu kaksi vuotta menemään. Nyt minä siis oikeasti olin lähdössä omiin kisoihini. Niin huikeaa! Tiimikaverini tuli Kemistä ja otti minut sekä huoltajamme Pauliinan kyytiin. Matkalla syötiin, syötiin, juotiin, syötiin ja vähän suolaa väliin. Siinähän se matka sujui mukavasti. :D Perille päästyämme kuntotsekin kautta rekisteröitymään, jonka jälkeen ravintolaan syömään. Kyllä! Koko päivä oltiin syöty ja vielä piti saada tankkausta lisää, joten jouduttiin ottamaan järeämmät keinot käyttöön. Oli se outoa. Koko dieetti oltiin painettu täysiä, ja sitten kisoja edeltävän iltana sai syödä ravintolassa. Toki en syönyt ihan mitä vaan, vaan riisiä ja kanaa. Varmistelin vielä valmentajalta, että saanhan varmasti syödä tuon kastikkeenkin? Olipa se vaan hyvää. Sitten pitikin lähteä jo kiireellä kohti hotellia, edessä oli nimittäin värin laitto-puuhat! Ihana huoltajamme Pauliina laittoi meille brunat pintaan. :) Maha tyhjäksi ja nukkumaan. Tästä operaatiosta ei sen enempää... :D

Santa sportilla viimeiset posetreenit

Viimeinen treeni tehty!

Riisiä ja kanaa, mutta NIIN hyvää :P

Värit pinnassa

             

Kisa alkoi lauantaina klo 17, joten meillä oli mukavasti koko päivä aikaa valmistautua. Aamulla saimme vielä käydä aamupalalla, viimeiset värit pintaan ja jalat kohti kattoa. Puolen päivän aikaan meikkaaja-kampaajamme Henna tuli paikalle loihtimaan meille kisameikin ja hiukset. Kyllä siinä perseelleen meinasi kaatua, kun ensimmäisen kerran näki itsensä pelistä se kaikki maski naamassa. Ei meinannu itseään peilistä tunnistaa! :D Meikki ja hiukset olivat niin mahtavat. Kyllä ammattilainen osaa! :) Meikin täytyy olla tosi vahva, että se lavan valoissa näyttää edes joltakin.

Tadaa!

Äkkiä kello olikin jo neljä ja piti olla jo kisapaikalla. Kiirehän siinä kumminkin tuli. Äkkiä kamat kasaan ja alakertaan. Kisapaikka oli onneksi samassa pihapiirissä hotellimme kanssa, joten ehdimme juuri sopivasti lavan taakse, jossa valmentajamme meitä jo odottelikin. Meillä oli mukana jumppapatjat makoilua varten, mutta rullallehan ne jäi. Olin ollut koko päivän täysin coolina, enkä panikoinut tai jännittänyt yhtään. Mutta kun pääsimme takahuoneeseen niin alkoihan se mullakin puntti tutisemaan. Ei sitä meinannut paikallaan pysyä, steppasi vaan edes takaisin. :D Siellä sitä liimailtiin bikinit päälle, ettei lavalla pääse vilahtamaan mitään mitä ei kuuluisi näkyä. Öljyt pintaan ja viimeiset asentojen mallailut. Kisani alkoi eliminaatiokierroksella, sillä alkukilpailuun pääsisi vain 15 kilpailijaa. Eliminaatiokierros meni vähän sumussa ohi. Jalat ja suupielet tärräsivät, mikä ei onneksi kuulemma näkynyt katsomoon. Keskityin vain tuomareihin ja esiintymiseeni. Päässäni vaan surrasi, apua täällä sitä nyt ollaan! Katsomoon en pystynyt kiinnittämään mitään huomiota, se oli vain yhtä sumua tuomareiden takana. Kierrokselta jäi kuitenkin hyvä mieli. Tunsin, että homma oli mennyt niinkuin olin harjoitellutkin.

Ehti sitä muutaman  kuvan räpsäistä lavan takana ennen kisaa

Tiimikaveri Outi <3

Kohta huudeltiin alkukilpailuun päässeiden numeroita. Jes! Jatkossa oltiin. Itse alkukilpailussa pystyin jo enemmän nauttimaan lavalla olosta. Pääsin toiseen vertailuun, joten luultavasti olisin kympin sakin kokossa ehkä jopa finaalissa! Kauan takana ei tarvinnut tuloksia jännittää. Harmikseni numeroni ei ollut finaaliin päässeiden joukossa. Finaaliin pssy olisi tienny siis sm-paikkaa Lahteen. Harmitus oli kova ja itkuhan siinä tuli. Olin tyytyväinen, että pääsin toiseen vertailuun, mutta pettynyt olin, koska sm-paikka oli tavoitteena. Ei auttanut, kun laittaa kamat kasaan ja suklaata naamaan. ;)

Aulassa minua oli vastassa isot kannustusjoukot. Oli perhettä ja kavereita odottamassa kukkien kanssa. Itkuhan siinä taas pääsi heidät nähdessään. Se merkitsi mulle paljon. ♥

Sitten olikin päivän kohokohta, eikun... :D Mentiin nimittäin ravintolaan syömään. Söin ihan alkupaloista lähtien ja kyllä maistui! Ilmeestä voi päätellä olinko onnessani vai ei..

Tortillaa, pihviä, jätskiä...

Seuraavana päivänä tulivat lopulliset tulokset ja sain tietää, että olin karsintojen seisemäs. Olin ensimmäinen, joka tippui finaalista pois. Ei ollenkaan huono ensikertalaiselle! Olin niin onnessani ja sain hurjasti motivaatiota seuraavan viikonlopun Tampereen karsintoihin.

Loppun vielä kisakuvia bodylehden sivuilta: